Rentoutumista vauvan kanssa mandalaa maalaten ja ihan poikki yksinhuoltajakokeilusta

 Keskiviikkona otin omaa aikaa ja tein jotain luovaa ja rentoa, ihan vain itselleni ja itseäni varten. Menin ensimmäistä kertaa Babyjoyhin, paikkaan josta en yllättäen ollut koskaan aiemmin kuullut mitään vaikka asunkin sitä melko lähellä. Siellä oli ihana Self Love Mandala sylivauvojen kanssa-iltapäivä, jossa ideana oli että äidit saavat rentoutua tekemällä jotakin luovaa ja meditatiivista mutta niin että vauva voi olla mukana. Mandala on ikäaikainen ympyrän muotoon tehty kuvio, jota käytetään mietiskelyn apuvälineenä. En tiennyt mandaloista yhtään mitään ennestään tai ollut sellaista koskaan maalannut, joten olikin hauskaa alkaa täyttää suurta tyhjää taulupohjaa ja katsoa millainen omasta mandalastani syntyy.

Tykkäsin Babyjoysta tosi paljon, niin paljon odotan innolla pääseväni sinne uudestaan. Vastaanotto siellä oli hyvin lämmin ja äidit saivat tuntea itsensä hemmotelluiksi kuningattariksi. Päivä alkoi jalkakylvyllä ja alkujuomat (pinkkiä vichyä) tarjottiin kuohuviinilaseista. Jalkakylvyn lomassa saimme herkutella pientä naposteltavaa ja samalla keskustelimme tarkemmin mandaloista ja toiveistamme omaan mandalaan. Minä keksin luoda kodin hengetär- mandalan eli sellaisen mandalan, joka toisi hyvää ja rakkaudentäyteistä henkeä uuteen kotiimme.

Mandalastani tuli todella hempeä ja satumainen. Aion ripustaa sen uuden kodin lastenhuoneeseen, se näyttää siltä että kuuluu sinne. Mandalaa oli tosi hauskaa maalata. Maalaaminen aloitetaan keskeltä taulua ja ympyrä ympyrältä tai kerros kerrokselta sitten vain maalataan jotain mitä mieleen pälkähtää. Välillä imetin Viljaa ja kävin kolme kertaa pesemässä kakkapyllyä (me ei käytetä monien vauvaperheiden suosimia kosteuspyyhkeitä ollenkaan). Vilja oli hereillä melkein koko neljän tunnin mittaisen iltapäivän ajan, mutta malttoi kantoliinassa nukkua kuitenkin vähän aikaan. Vaikka pikkuinen olikin paljon hereillä niin viihtyi hyvin eikä itkeskellyt ollenkaan. Vilja ei muutenkaan juuri ole vielä itkenyt, on siinä tosi erilainen kuin isosiskonsa, joka itki paljon.

Parasta tuossa päivässä oli kuitenkin se, että sain vähän hengähtää ja olla vähän aikaa "kaksin" Viljan kanssa. Oli ihanaa palata kotiin Tuulin luo muutaman tunnin erossaolon jälkeen, kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä koko ajan. Teemun isotäti Leena oli Tuulia hoitamassa ja heillä oli ollut tosi mukavaa. Leena oli saanut Tuulin jälleen päikkäreillekkin ja he olivat lukeneet kymmeniä kirjoja. Tuuli oli kuulemma selkeästi nauttinut jakamattomasta huomiosta, mitä oli Leenalta saanut. Uskon että päivä teki siis kaikille tosi hyvää!

Nostan muuten hattua kaikille yksinhuoltajille. Huh miten rankalta eilinen, lauantai, tuntui kun olin siis torstaista lähtien ollut yksin Tuulin ja Viljan kanssa. Perjantai meni vielä ihan heittämällä mutta eilen takkusi ihan kaikki. Tuulilla oli kaikkien aikojen tahtomispäivä enkä muista että olisi niin paljon itkenyt kuin sitten vauva-aikojen. Eilinen oli siis mulle oikea hermojen kestävyyden harjoituspäivä ja kärsivällisyyden ja lempeän äitinä olemisen treenaamisen retriitti.

Tässä muutama (kaikkien kirjoittaminen vaatisi oman postauksen) esimerkkitilanne eiliseltä tahto-Tuulista 2v2kk:

Aamulla:
- Tuuli halusi mämmiä aamupalaksi (niin halusi eilen aamullakin, mutta ei tykännyt siitä yhtään). Laitoin mämmiä tarjolle, Tuuli pyysi siihen maitoa. Kysyin, haluaako mantelimaitoa vai omaa maitoaan (luomulehmänmaitoa), näytin purkkeja ja Tuuli sanoi että mantelimaitoa. Kaadoin mantelimaitoa pikkaisen mämmin sekaan, Tuuli raivostui ja hoki "pois, pois". No kaadoin maidon mämmin joukosta pois, sekin raivostutti Tuulin. Tuuli ilmoitti haluavansa luomumaitoa mämmiin, kaadoin ja taas sama toistui, että ei pois pois, kaadoin maidon pois ja voi että se itketti. Tuuli ei suostunut maistamaan mämmiä ollenkaan. Tekemäni pääsiäissmoothie eli pashan makuinen smoothie kelpasi onneksi, siinä oli sitten Tuulin aamupala.

Iltapäivällä ja illalla:
- Ruuaksi oli makaronilaatikkoa, sekä lounaaksi että illalliseksi jolloin molemmilla tää sama tilanne toistui. Tuuli pyysi makaronilaatikkoonsa ketsuppia. Laitoin ketsuppia, mutta määrä oli Tuulin mielestä liian vähäinen ja raivostui siitä. Rauhallisesti selitin, että lisää ketsuppia saa sitten kun on syönyt ne kohdat, joissa sitä jo on mutta ennen ei laiteta lisää. Kauhea raivoaminen, kunnes lopulta söi vähän.

- Iltaruuan jälkeen ollessani puhelimessa Tuuli veteli suunsa täyteen Adan ja Junin nappuloita koiranruokapurkista. Lopetin puhelun, en jaksanut alkaa taistella mutta kerroin että nappulat ovat koirien ruokaa eikä ihmisten.

. Kylpyyn mennessä vesi oli liian kuumaa, kun Tuuli jalalla kokeili ja se harmitti. Vaikka kuinka viilensin vettä, ei kylpy kelvannut vaikka Tuuli oli itse toivonut kylpyä.



Miten ihmeessä meillä oli samaa ruokaa tarjolla sekä lounaaksi että illalliseksi? (Ei siinä että siinä olisi mitään pahaa mutta itseäni häiritsee syödä samaa lämmintä ruokaa kahdesti päivän aikana joten meillä on aina eri ruoka illaksi). Väsymyksestä huolimatta patistin itseni piristymään sen verran eilen, että lähdimme Malmille ruokakauppaan. Meidän oli siis ollut tarkoitus lähteä aamulla keskustaan kaupunkikävelylle Jennin kanssa ja tekeen vähän ostoksia, mutta peruin suunnitelman kun olin niin poikki. Vilja oli edellisiltana puklannut kaksi kertaa meidän sänkyyn juuri ennen nukkumaan menoa, niin kahteen kertaan vaihdoin lakanat ja yövaatteet, ja pikkuisella oli maha ihan tyhjä sitten koko yön niin tuntui että imetin melkein koko yön :D Mutta niin, väsymyksestä huolimatta suuntasimme reippaina bussilla Malmille Cittariin ostamaan lohilehtikaalikeittoaineksia, sillä sellaista olin aikoinut illalliseksi kokata. Kauppareissu meni hyvin, mutta kotiin päästessä olin niin väsynyt etten todellakaan jaksanut alkaa enää kokkamaan. Niin sitten syötiin taas sitä samaa makaronilaatikkoa, mitä Teemu oli ihanasti ennen lähtöään meille tehnyt valtavan satsin. Tuulikin oli niin väsynyt, että nukahti jo seitsemältä ja vain viiden minuutin (huom ei normaalin tunnin) nukutuksen jälkeen. Myöhään illalla Tuulilla oli noussut kuume, mietittiin johtuikohan niistä koirannappuloiden syömisestä kun nyt tänään ei oo enää ollut kuumetta. Nappulathan turpoaa mahassa tosi paljon ja silloin pitäisi juoda valtava määrä nestettä. Ei mikään suositeltavin ruoka siis, koirillekkin syöttäisin mieluummin raakaravintoa jos taas jaksaisi panostaa siihen juttuun jossain vaiheessa.

Yksinhuoltajakokeilu päättyi eilen illalla sitten kun Teemu tuli puoli kahdeksan aikaan kotiin. Huh olipa ihanaa saada rakas kotiin ja jakaa lastenhoitovastuu taas toisen kanssa. Ja nyt on ihanasti vielä koko maanantaikin vapaata, me mennään ehkä Korkeasaareen!