Omakotiunelmia

Bauhausissa katselemassa maaleja uuden kodin remonttia varten

Meidän haave omasta kodista toteutuu ihan kohta! Ostimme nimittäin talon - tai siis saimme pankilta jättilainan ja 25 vuoden päästä omistamme talon. Saamme vappuna avaimet, mitä ollaan innolla ja malttamattomasti odotettu kaupantekopäivästä lähtien. On ihanaa suunnitella kodin sisustusta ja haaveilla elämästä uudessa kodissa.

Tärkein ja suurin toiveeni on, että uudessa kodissa olisi harmonisempaa ja kauniimpaa eikä ainuttakaan turhaa tavaraa. Olen konmarittanut nykyistä kotiamme reippaasti yli vuoden ajan mutta ahdistavaa kyllä, en ole saanut järjestystä pysymään vaikkakin huomattavia parannuksia kodin viihtyvyyteen konmarimetodi on tuonut. Mun alitajuntaa tuntuu vaivaamaan usein meidän varastokoppi, joka on vielä siivoamatta ja tavarat läpikäymättä. Se on sellainen ahdistava pieni ja korkea koppi, joka on lattiasta kattoon asti niin täynnä tavaraa, ettei sieltä pysty oikein ottaa tarvittavaa tavaraa pois purkamatta suurta osaa korkeasta pinosta pois ensin. Sieltä ei siis tule haettua mitään juuri ikinä ja oon miettinyt, että mitä ihmettä teemme niillä tavaroilla. Yhtä hyvinhän sieltä voisi heittää melkein kaiken pois jos emme kerran ikinä tarvitse sieltä mitään. No mutta uuteen kotiin en aio viedä täältä yhtäkään tavaraa käymättä sitä läpi. Teenkin suursiivousta ja tavararaivausta nyt etukäteen vaikka Teemun mielestä kätevämpää olisi tehdä se muuton yhteydessä, samalla kun pakkailee tavaroita. Mä oon sitä mieltä, että ei siinä muuttotouhussa ehdi keskittyä tavaroiden karsimiseen vaan käy niin että sitä roudaa paljon turhaa uuteen kotiin aikeena käydä ne siellä läpi, mutta sitten se unohtuu. Näin kävi Etu-Töölöstä Tapuliin muuttaessani, siksi se varastokoppi on ääriään myöten täynnä kun en silloin joskus käynyt niitä tavaroita läpi kun olisi pitänyt.

Jotta uudessa kodissa olisi seesteistä ja viihtyisää, oon ottanut avuksi feng shuin, tuhansia vuosia vanhan kiinalaisen ympäristöopin, joka tarjoaa tarkkoja ohjeita kodin sisustussuunnitteluun. Oon opiskellut sitä innoissani kirjoista ja kävin Babyjoyssa Voimakoti feng shuin avulla- luennollakin. Aion tehdä oman postauksen, miten oon tulevan kodin sisustusta suunnitellut feng shuin mukaan!

Vähän tätä uusikoti-intoilua on hidastanut se, että ollaan oltu tosi kipeinä ja mulla oli tiistaina luokanopettajan monialaisten erillisopintojen pääsykoe. Viimeisen kuukauden ajan käytin kaikki päivän vapaahetket kokeeseen lukemiseen eli toisin sanoen ne arvokkaat omat hetket, jolloin sekä Tuuli että Vilja nukkuivat yhtäaikaa päiväunia. Tätä aikaa on päivässä tunti ja yleensä käytän sen aina johonkin kivaan, kuten Hesarin lukemiseen teekupposen kera, blogini kirjoittamiseen, kutomiseen tai hyvän kirjan lukemiseen. Tuhlasin siis arvokasta aikaa opiskellakseni tuohon pääsykokeeseen, koska haluaisin niin kovasti saada luokanopettajan pätevyyden aineenopettajapätevyyteni rinnalle. Pääsykokeessa oli useita satoja ihmisiä, sillä se oli yliopiston päärakennuksen ykkössalissa, ja lähes jokainen istumapaikka oli täynnä. Vain 8 hakijaa valitaan, joten kokeesta pitäisi saada täydet pisteet. Aika masentavalta ja toisaalta huvittavalta tuntuikin, kun koepaperin eteeni saatuessa tajusin lukeneeni aivan väärin kokeeseen sen kuukauden ajan. Lukemisestani ei ollut ollut mitään hyötyä, sillä olin ymmärtänyt koealueen väärin. Oi voi, tunsin itseni niin tyhmäksi mutta olihan se nyt tavallaan aika hauskaa, että voi käydä noin. Kaikki ne lukuisat tunnit kokeeseen lukua, ja aivan väärien juttujen lukemista! Kahden vuoden päästä on sitten uusi mahdollisuus, kun tollanen koe on seuraavan kerran.

Pääsiäisestä lähtien ollaan myös oltu kipeänä kaikki. Tuulille tuli kauhea räkätauti, mä olin mahataudissa, sitten mulle tuli sama räkätauti ja viikonlopusta lähtien se tuli myös pikku-Viljalle. Käytiin eilen lääkärissä kun Viljan yskiminen alkoi olla sen verran rajua ja selvisi, että kyseessä on RS-virus. Se on vauvoille vakavampi juttu, hengitystä pitää seurailla. Isommille se on vain tavallinen vaaraton flunssa. Oon yrittänyt vaan ajatella, että Vilja kyllä paranee pian ja että meidän täytyy tsempata sitä ja antaa niin paljon rakkautta ja hellyyttä nyt että jaksaisi selättää taudin. Tuuli on antanut tuttuun tapaansa sen 100 pusua päivässä :) Hyvää on myös se, että Vilja nukkuu kaikki päiväunensa kantoliinassa pystyasennossa, joten lima ja räkä pääsee valuun pois eikä yskitä niin kuin makuulla. Meillä on tänään jälleen sama lääkäri nyt iltapäivällä, koska näin pienellä vauvalla tota RS:ää seurataan tarkkaan. Eilisellä käynnillä pyysin lääkäriä tsekkaan samalla myös Tuulin korvat ja niistäkin löytyi korvatulehdus. On vähän tylsää kun ollaan oltu nyt pääsiäisestä lähtien melkein kaikki päivät vaan kotona. Mä olen aivan tukkoinen ja yskäinen, hajuaisti on kateissa. Viljan ääni palasi onneksi tänään takaisin. Oli sydäntäraastavaa kuunnella Viljan itkua, kun hänellä ei ollut ääntä, kasvoista näki että itki mutta suusta ei tullut oikein mitään.Eiköhän vapuksi nyt helpota kaikilla tämä ja pääsemme viettämään ihanaa vappupiknikkiä uuden kotimme pihalle! <3

Rentoutumista vauvan kanssa mandalaa maalaten ja ihan poikki yksinhuoltajakokeilusta

 Keskiviikkona otin omaa aikaa ja tein jotain luovaa ja rentoa, ihan vain itselleni ja itseäni varten. Menin ensimmäistä kertaa Babyjoyhin, paikkaan josta en yllättäen ollut koskaan aiemmin kuullut mitään vaikka asunkin sitä melko lähellä. Siellä oli ihana Self Love Mandala sylivauvojen kanssa-iltapäivä, jossa ideana oli että äidit saavat rentoutua tekemällä jotakin luovaa ja meditatiivista mutta niin että vauva voi olla mukana. Mandala on ikäaikainen ympyrän muotoon tehty kuvio, jota käytetään mietiskelyn apuvälineenä. En tiennyt mandaloista yhtään mitään ennestään tai ollut sellaista koskaan maalannut, joten olikin hauskaa alkaa täyttää suurta tyhjää taulupohjaa ja katsoa millainen omasta mandalastani syntyy.

Tykkäsin Babyjoysta tosi paljon, niin paljon odotan innolla pääseväni sinne uudestaan. Vastaanotto siellä oli hyvin lämmin ja äidit saivat tuntea itsensä hemmotelluiksi kuningattariksi. Päivä alkoi jalkakylvyllä ja alkujuomat (pinkkiä vichyä) tarjottiin kuohuviinilaseista. Jalkakylvyn lomassa saimme herkutella pientä naposteltavaa ja samalla keskustelimme tarkemmin mandaloista ja toiveistamme omaan mandalaan. Minä keksin luoda kodin hengetär- mandalan eli sellaisen mandalan, joka toisi hyvää ja rakkaudentäyteistä henkeä uuteen kotiimme.

Mandalastani tuli todella hempeä ja satumainen. Aion ripustaa sen uuden kodin lastenhuoneeseen, se näyttää siltä että kuuluu sinne. Mandalaa oli tosi hauskaa maalata. Maalaaminen aloitetaan keskeltä taulua ja ympyrä ympyrältä tai kerros kerrokselta sitten vain maalataan jotain mitä mieleen pälkähtää. Välillä imetin Viljaa ja kävin kolme kertaa pesemässä kakkapyllyä (me ei käytetä monien vauvaperheiden suosimia kosteuspyyhkeitä ollenkaan). Vilja oli hereillä melkein koko neljän tunnin mittaisen iltapäivän ajan, mutta malttoi kantoliinassa nukkua kuitenkin vähän aikaan. Vaikka pikkuinen olikin paljon hereillä niin viihtyi hyvin eikä itkeskellyt ollenkaan. Vilja ei muutenkaan juuri ole vielä itkenyt, on siinä tosi erilainen kuin isosiskonsa, joka itki paljon.

Parasta tuossa päivässä oli kuitenkin se, että sain vähän hengähtää ja olla vähän aikaa "kaksin" Viljan kanssa. Oli ihanaa palata kotiin Tuulin luo muutaman tunnin erossaolon jälkeen, kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä koko ajan. Teemun isotäti Leena oli Tuulia hoitamassa ja heillä oli ollut tosi mukavaa. Leena oli saanut Tuulin jälleen päikkäreillekkin ja he olivat lukeneet kymmeniä kirjoja. Tuuli oli kuulemma selkeästi nauttinut jakamattomasta huomiosta, mitä oli Leenalta saanut. Uskon että päivä teki siis kaikille tosi hyvää!

Nostan muuten hattua kaikille yksinhuoltajille. Huh miten rankalta eilinen, lauantai, tuntui kun olin siis torstaista lähtien ollut yksin Tuulin ja Viljan kanssa. Perjantai meni vielä ihan heittämällä mutta eilen takkusi ihan kaikki. Tuulilla oli kaikkien aikojen tahtomispäivä enkä muista että olisi niin paljon itkenyt kuin sitten vauva-aikojen. Eilinen oli siis mulle oikea hermojen kestävyyden harjoituspäivä ja kärsivällisyyden ja lempeän äitinä olemisen treenaamisen retriitti.

Tässä muutama (kaikkien kirjoittaminen vaatisi oman postauksen) esimerkkitilanne eiliseltä tahto-Tuulista 2v2kk:

Aamulla:
- Tuuli halusi mämmiä aamupalaksi (niin halusi eilen aamullakin, mutta ei tykännyt siitä yhtään). Laitoin mämmiä tarjolle, Tuuli pyysi siihen maitoa. Kysyin, haluaako mantelimaitoa vai omaa maitoaan (luomulehmänmaitoa), näytin purkkeja ja Tuuli sanoi että mantelimaitoa. Kaadoin mantelimaitoa pikkaisen mämmin sekaan, Tuuli raivostui ja hoki "pois, pois". No kaadoin maidon mämmin joukosta pois, sekin raivostutti Tuulin. Tuuli ilmoitti haluavansa luomumaitoa mämmiin, kaadoin ja taas sama toistui, että ei pois pois, kaadoin maidon pois ja voi että se itketti. Tuuli ei suostunut maistamaan mämmiä ollenkaan. Tekemäni pääsiäissmoothie eli pashan makuinen smoothie kelpasi onneksi, siinä oli sitten Tuulin aamupala.

Iltapäivällä ja illalla:
- Ruuaksi oli makaronilaatikkoa, sekä lounaaksi että illalliseksi jolloin molemmilla tää sama tilanne toistui. Tuuli pyysi makaronilaatikkoonsa ketsuppia. Laitoin ketsuppia, mutta määrä oli Tuulin mielestä liian vähäinen ja raivostui siitä. Rauhallisesti selitin, että lisää ketsuppia saa sitten kun on syönyt ne kohdat, joissa sitä jo on mutta ennen ei laiteta lisää. Kauhea raivoaminen, kunnes lopulta söi vähän.

- Iltaruuan jälkeen ollessani puhelimessa Tuuli veteli suunsa täyteen Adan ja Junin nappuloita koiranruokapurkista. Lopetin puhelun, en jaksanut alkaa taistella mutta kerroin että nappulat ovat koirien ruokaa eikä ihmisten.

. Kylpyyn mennessä vesi oli liian kuumaa, kun Tuuli jalalla kokeili ja se harmitti. Vaikka kuinka viilensin vettä, ei kylpy kelvannut vaikka Tuuli oli itse toivonut kylpyä.



Miten ihmeessä meillä oli samaa ruokaa tarjolla sekä lounaaksi että illalliseksi? (Ei siinä että siinä olisi mitään pahaa mutta itseäni häiritsee syödä samaa lämmintä ruokaa kahdesti päivän aikana joten meillä on aina eri ruoka illaksi). Väsymyksestä huolimatta patistin itseni piristymään sen verran eilen, että lähdimme Malmille ruokakauppaan. Meidän oli siis ollut tarkoitus lähteä aamulla keskustaan kaupunkikävelylle Jennin kanssa ja tekeen vähän ostoksia, mutta peruin suunnitelman kun olin niin poikki. Vilja oli edellisiltana puklannut kaksi kertaa meidän sänkyyn juuri ennen nukkumaan menoa, niin kahteen kertaan vaihdoin lakanat ja yövaatteet, ja pikkuisella oli maha ihan tyhjä sitten koko yön niin tuntui että imetin melkein koko yön :D Mutta niin, väsymyksestä huolimatta suuntasimme reippaina bussilla Malmille Cittariin ostamaan lohilehtikaalikeittoaineksia, sillä sellaista olin aikoinut illalliseksi kokata. Kauppareissu meni hyvin, mutta kotiin päästessä olin niin väsynyt etten todellakaan jaksanut alkaa enää kokkamaan. Niin sitten syötiin taas sitä samaa makaronilaatikkoa, mitä Teemu oli ihanasti ennen lähtöään meille tehnyt valtavan satsin. Tuulikin oli niin väsynyt, että nukahti jo seitsemältä ja vain viiden minuutin (huom ei normaalin tunnin) nukutuksen jälkeen. Myöhään illalla Tuulilla oli noussut kuume, mietittiin johtuikohan niistä koirannappuloiden syömisestä kun nyt tänään ei oo enää ollut kuumetta. Nappulathan turpoaa mahassa tosi paljon ja silloin pitäisi juoda valtava määrä nestettä. Ei mikään suositeltavin ruoka siis, koirillekkin syöttäisin mieluummin raakaravintoa jos taas jaksaisi panostaa siihen juttuun jossain vaiheessa.

Yksinhuoltajakokeilu päättyi eilen illalla sitten kun Teemu tuli puoli kahdeksan aikaan kotiin. Huh olipa ihanaa saada rakas kotiin ja jakaa lastenhoitovastuu taas toisen kanssa. Ja nyt on ihanasti vielä koko maanantaikin vapaata, me mennään ehkä Korkeasaareen!

Pääsiäinen yksin lasten kanssa - kotieläintilalla vierailu ja muuta mukavaa tekemistä

Pikkunallekarhu-Vilja matkasi kotieläintilalla kantoliinassa nukkuen koko reissun.

Jäin pääsiäiseksi Tuulin ja Viljan kanssa kotiin, kun mies lähti laittamaan kesämökkiämme isänsä kanssa. Leikkimökki tuskin muuten valmistuisi täksikään kesäksi. Oon ollut aiemmin Tuulin kanssa vain kaksi kertaa kotona yön ilman Teemua mutta ei jännittänyt yhtään etukäteen olla pidempää aikaa kahden lapsen kanssa yksin. Hassu sanoa ylipäänsä että olla yksin lasten kanssa, sillä mullahan on koko ajan seuraa :) Päätin keksiä pääsiäisen päiville hauskaa ohjelmaa meille, että ei ainakaan jumituttaisi neljän seinään sisään tai ettei aika tulisi pitkäksi.

Tuuli ihaili lehmiä

Tänään pitkäperjantaina suuntasimmekin Fallkullan kotieläintilalle. Se on auki koko pääsiäisen 10-15 ja mikä hauskinta, muutama päivä sitten siellä kuoriutui suloisia pikkutipuja. Eikä siinä vielä kaikki, tipujen lisäksi sai ihastella söpöjä ja poukkoilevia karitsoja. Pääsiäinen näkyi tilalla hyvin muutenkin, sillä siellä oli ihania pääsiäiskoristeluja ja pääsiäisaiheisia tekstejä.

Kuusi pikkuista pääsiäistipua

Kävimme hakemassa mukaan myös anopin ja neljävuotiaan Eppu-serkun. Vähän etukäteen mietin, miten autoilu sujuu kun Vilja useimmiten itkee aika paljon turvakaukalossa ja siitä johtuen matkanteko etenee välillä hitaamman puoleisesti. Nyt ilokseni Vilja nukkui koko menomatkan tyytyväisesti ja perillä Fallkullassa siirto kaukalosta kantoliinaankin sujui erinomaisesti. Vilja havahtui vain hetkeksi hereille, mutta jatkoi sitten uniaan ja nukkui koko vierailun ajan.

Tuuli odotti eniten heppojen näkemistä. Kun käveltiin niitä katsomaan, niin Tuuli hoki koko ajan "lisää, lisää, lisää". Mentiin katsomaan heppoja niin lähelle kuin pääsi, mutta Tuulin mielestä ei tarpeeksi sillä hän olisi kovasti halunnut antaa hepoille pusun.

Oli hauskaa kuunnella ja seurata, miten Tuuli yritti matkia kaikkien eläinten ääniä - lampaiden kohdalla jopa niin paljon, että mummo pyysi Tuulia ja Eppu määkimään hieman hiljempaa :D

Lopuksi pidimme pihalla pienen retkituokion, kun Tuuli ilmoitti että on nälkä. Mummolla oli smoothiet mukana, mutta kahviokin olisi ollut auki. Tuuli on oppinut ihan viime aikoina hienosti ilmaisemaan tuntemuksiaan, kuten nälkää, innostusta, harmitusta ja väsymystä. Yksi päivä Tuuli esimerkiksi kertoi itkien että "Tuuli on aivan loppu!" ja heppoja ihastellessaan tänään sanoi että "Tuuli on niin innoissaan".

Kotimatkalle lähtiessä Vilja heräsi liinasta kaukaloon siirtäessäni, mutta lähdin kuitenkin ajamaan kun halusin kokeilla, josko olisi nukahtanut auton liikkuessa uudelleen uneen. No ei päästy paria kilometriä kauemmas kun ilmoitti selkeästi nälästä. Niin me sitten istuskeltiin kaikki autossa Tapulikaupungissa ja mää imetin siinä ratin takana :) Vilja söi pitkään ja nukahti ja nukkui kaukalossa mukavasti kotiin asti. Tuuli muuttui taaperona niin ihanaksi automatkailijaksi, että nytkin istui tosi kärsivällisesti koko imetysajan eikä valittanut yhtään pysähdyksestä. Hänen koko vauvavuoden autoilu oli sen sijaan suoraan sanottuna aivan helvetillistä, toivon niin että Viljan kanssa sujuisi helpommin eikä matkanteko olisi aina yhtä pysähtelyä.

Fallkullassa olisi ollut hevosajeluakin ja Tuuli puhui haluavansa ratsastaa; saa nähdä mennäänkö uudestaan vielä pääsiäisen aikana tekemään noi jutut. Huomenna ollaan suuntaamassa kaupungille. Tuulista on hauskaa matkustaa bussilla ja junalla, joten itse matkanteko keskustaan on jo hauska ohjelmanumero. Vilja sai ristiäislahjaksi 70€ lahjakortin Stokkalle, joten haaveilen vähän josko mentäisiin kiertelemään sinne lastenosastolle ja ostaisin jonkin kauniin Molon asun Viljalle. Ystäväni Jenni on lupautunut tulemaan kanssamme kaupunkikävelylle, joten ehkä mennään pyöriin vähän Espalle ja ties minne.

Miten muuten lasten kanssa voisi viettää pääsiäistä kaupungissa? Ideoita ja tekemistä olisi täällä Helsingissä vaikka kuinka paljon, se on ihan parasta Helsingissä asumisessa. Seurasaaressa olisi pääsiäiskokotkin lauantaina, mutta meidän rytmille se on harmillisen myöhään kun alkavat vasta 18.30. Ehkä parin vuoden päästä :)

Iloista ja aurinkoista pääsiäistä! <3 

Aprillipäivän talviset ristiäiset

Rakas prinsessamme sai kasteen yhtä lumisateisena päivänä kuin syntyessään, nimittäin aprillipäivä Helsingissä oli kovin talvinen eikä keväästä ollutkaan yhtäkkiä enää merkkejä. Siksi Viljan saama toinen nimi Talvikki sopikin tunnelmaan täydellisesti. Toinen nimi tuli kaikille läheisille yllätyksenä mutta etunimen kerroimme jo syntymäpäivänä, kun selvisi että vauva on tyttö ja nimihän oli ollut päätettynä jo alkuraskaudesta asti.

Vietimme ristiäisiä Tapanilan kirkolla. Paikka on meille tärkeä, sillä minut ja Teemu on myös vihitty siellä ja lisäksi Tuulin ristiäisiä vietettiin siellä kaksi vuotta sitten. Meidän koti olisi liian pieni ja ahdas reilulle 20 hengelle. On tosi kätevää, että seurakunnalla on tuollaisia kivoja juhlatiloja, joiden käyttäminen ei myöskään maksa mitään. Kastetilaisuus kirkossa oli todella tunnelmallinen ja papin puhe oli niin liikuttava, että pidättelin kyyneleitä mutta huomasin ainakin myös oman äitini pyyhkivän silmäkulmiaan. Pappi puhui tosi kauniisti. Vilja oli hereillä koko ajan ja uskomatonta kyllä pysyi tosi rauhallisena, ei itkenyt kertaakaan mutta välillä vähän vääntelehti kun masussa pärisi.

Ristiäisissä parasta oli se, että juhlat syntyivät yhdessä tekemällä: Läheisemme antoivat kukin oman panoksensa järjestelyihin. Isäni halusi tarjota alkumaljat, anoppini eli mummo toi suloiset koivunoksilla koristellut tulppaanikimput pöytiin. Hän oli leiponut myös fetapiirakkaa ja katsoi Tuulin perään juhlien ajan. Äitini toi pippereitä, pappa koristeli tilaa, ystäväni Manna toimi tarjoilijana ja auttoi alkuvalmisteluissa ja siivouksessa. Teemu teki herkullisen bataattikeiton (ainoa murheemme oli, että keittoa olisi saanut olla vähän enemmän sillä se melkein loppui kesken). Pappi lainasi omia skumppalasejaan niin ei tarvinnut hommata kertakäyttölaseja alkumaljoille. Huikein yksittäinen juhlaelementti oli kuitenkin ehdottomasti mielettömän upea ja taivaallisen makuinen täytekakku, jonka ystäväni Krista oli samana aamuna leiponut. Kaksikerroksista kakkua koristi Kristan itse tekemä sokerimassapupu. Kakku oli ihanan keväinen, sillä mustikkacurdia täydensi makuparina raikas sitruunamousse.Haastetta Kristalle kakun tekoon oli tuonut gluteeniton leivonta, kun kakkupohja ei käyttäydy ollenkaan samalla tavalla leivonnassa kuin tavallisista jauhoista leivottu. Mausta tai koostumuksesta ei kuitenkaan olisi kukaan osannut arvata, että se oli gluteenitonta.

Viljan lahjatoiveeksi olimme esittäneet, että toivoisimme hänelle jotakin kevyttä, aineetonta tai kirjekuoreen mahtuvaa lahjaa. Halusimme rajoittaa kotiimme tulevan tavaran määrää, sillä Tuulin jäljiltä meillä on tosi paljon vaatteita ja leluja ja minua ahdistaa lelujen jatkuva lisääntyvä määrä. Kaikki sukulaiset ja ystävämme kunnioittivat lahjatoivetta ihanasti, sillä Vilja sai maailman söpöimmän kummilusikan, rahaa omalle säästötililleen, lahjakortteja (kekseliäin lahjakortti oli erityisesti ystäväni Iitan perheeltä saatu lahjakortti Viljalle istutettavaan omenapuuhun uuden kotimme pihaan!), koruja (mm.kertakaikkisen suloisen Kalevakorun suojelusenkelin siivet-kaulakorun) ja itseneulottuja luomuksia, kuten upean virkatun vauvapeiton.

Niin, meidän perhettä on siunattu myös uudella kodilla! Eikä millä tahansa kodilla vaan unelmien kodilla. Me nimittäin muutamme toukokuun aikana omaan taloon! Olemme todella innoissamme ja mieli vaikka mitä sisustushaaveiluja pullollaan. Valoitan niistä varmasti jossain vaiheessa lisää.

Mutta nyt virallisesti nimensä saanut Vilja Talvikki alkaa heräillä, hän nukkuu taaskin päiväuniaan kantoliinassani tässä samalla kirjoittaessani. Vilja on todellinen liinavauva, sillä hän herää yleensä heti jos yritän laittaa turvakaukaloon tai sänkyyn nukkumaan mutta liinassa vetelee helposti parinkin tunnin päikkärit. Rakastan pitää onneksi Viljaa lähellä ja liinassa, joten se ei haittaa muuta kuin kangaspuilla kutomistani, sillä vauva edessä liinassa en pysty kutomaan. Uusi liinaprojektini siis tuntuu junnaavan paikallaan kun tuntuu, että päivässä ei löydy juuri tilaisuuksia kutomiselle. Niin epätoivoisesti olen vähän kutomista kaivannut, että viime yönä koitin hiipiä kutomaan yhden aikaan kun muu perhe nukkui sikeästi. Sain reilun sentin kudotuksi, kun kuulin makuuhuoneesta jo Viljan ääniä. Vilja olikin sitten yhtäkkiä pirteä kuin peipponen mitä ei varmasti olisi ollut, jos olisin vain jatkanut uniani hänen vieressään (silloin Vilja nukkuu niiiin hyvin). Otin Viljan sitten turvakaukaloon kangaspuiden viereen, ajattelin että jos viihtyisi vähän aikaa katselemassa kutomistani. Seuraavaksi heräsikin sitten Teemu, vaikka yritin kutoa todella hiljaa. Kangaspuilla ei kyllä pysty äänettömästi kutomaan ja kangin kiertämisestä vasta meteliä tuleekin, lisäksi kirkkaan kudontavalot paistavat makkariin asti kun meillä ei ole makkarissa mitään suljettavaa ovea. Aloin pelätä, että herätän sitten Tuulinkin niin pakko oli nöyrtyä jättämään kangaspuut odottamaan. Toivoisin tänään saavani tilaisuuden kutoa! Uskon tilannettava helpottavan myös kun Teemua varten tilaamani Ruckelin kantoreppu saapuu, niin Vilja voisi nukkua Teemunkin kannettavana. Jostain syystä aina kun siirrän Viljaa nukkumaan Teemun syliin, niin Vilja hyvin pian herää ja haluaa takaisin maidontuoksun eli minun luokse. Vauhtia kutomisprojektiini laittaa kyllä nyt ensi kuussa koittava muutto, sillä kangaspuita ei voi mitenkään siirtää uuteen kotiin ilman että loimi on kudottu loppuun! Vielä olisi aika monta metriä jäljellä...