Jäädaalia-loimi

Ensimmäinen loimeni omille syksyllä 2016 hankituille kangaspuilleni on vaaleanpunaisen ja harmaan eri sävyjä yhdistelevä Bockens 8/2- puuvillaloimi. Siinä on yhteensä kahdeksaa eri sävyistä lankaa (neljää eri harmaata ja neljää eri vaaleanpunaista) ja pituutta 19 metriä. Nimensä Jäädaalia sai syksyllä kantoliinakurssilla Sannin ja minun Daalia-loimen mukaan (joka on nimetty kauniiden daaliakukkien mukaan), sillä Daaliassa oli samat neljä vaaleanpunaisen sävyä mutta yhdistettynä neljään eri keltaisen sävyyn. Jäädaalia onkin siis viileämpi versio Daaliasta. Ideoin Jäädaalian jälleen yhdessä Sannin kanssa ja tein yhdessä alkuosan kankaanrakennuksesta Sannin kanssa.

Jäädaalia loimitukilla

Loimilankoja mieheni minulle kyhäämässä rullatelineessä

Tässä kaikki loimilangat

Loimiletti

Loimen rakennusta luomapuilla

Kangaspuiden ja kaikkien tarvikkeiden hommaaminen ei ollut ihan halpa juttu kotiäidin budjettiin, mutta onneksi moni väline löytyi kohtuuhintaisesti käytettynä. Ostin kangaspuut Rosbacka Handmade-brändillä kutovalta Sannalta ja olen ollut puihin erittäin tyytyväinen. Ne ovat kahdeksanvartiset ja -polkuiset 100cm leveät hyväkuntoiset puut ja kaupassa mukana sain joitakin tarvikkeita, kuten ison kasan niisiä, sukkulan, loimipäreitä, puolanpohjia... Luomapuut olivat toinen arvokkaampi hankinta mutta ne löysin satasella eräältä tutuntutulta. Mutta esimerkiksi käärinpirran jouduin ostamaan uutena ja se tuli vähän kalliiksi, kun tilasin Toikalta ensin luhaan kiinnitettävän mallin, joka oli mielestäni erittäin hankala käyttää. Niimpä sain onneksi vaihdettua sen kannelliseen käärinpirtaan, mutta postikulut piti maksaa edestakaisin tietenkin uudestaan ja sellainen pitkä helposti katkeava käärinpirtahan ei ole kaikkein helpoin postitettava tuote.

Loimi niisivarsille kohotettuna ja rakas esikoiseni ihmettelemässä.

 Kankaanrakennuksen työvaiheiden hitaus kotona yllätti, sillä syksyn kantoliinankudontakurssilla kaikki työvaiheet ehti tehdä kolmessa kokonaisessa päivässä. Mutta jujuhan piilee siinä, että eihän kotona pysty mitenkään raivaamaan kolmea kokonaista "työpäivää" rakentaa kangasta vaan käytännössä tunnin sieltä täältä ja joinain päivinä ei yhtään. Esikoisen päiväuniajat olivat usein ainoa mahdollisuus keskittyä vaikkapa niisimään. Tuuli onnistui myös pidentämään loimen tukille kiertoa noin kolmella tunnilla sen normaalin vartin sijaan heittämällä pehmolelunsa kesken tukillekierron lankojen päälle, minkä seurauksena osa langoista vaati jatkuvaa manuaalista korjailua koko tukille vedon ajan.

Loimi vihdoin niisittynä ja alkusolmut useampaan kertaan kiristeltyinä ja uudelleen solmittuina.

Viimeisillään raskaana oli myös välillä hieman huvittavaa könytä sitomassa välittäjiä ja polkusia puiden alla, mutta onneksi minulla olikin kaksi loistoapuria (Teemu ja Tuuli).

Vihdoin kankaanrakennus oli valmista ja pääsin kutomaan, ensimmäistä kertaa omilla puillani! Voi sitä mieletöntä fiilistä. Testailin kudontaa ensin Bockensin violetilla cottolinlangalla ja sitten harmaalla ja vaaleanpunaisella loimesta ylijääneellä puuvillalangalla. Sitten aloitin ensimmäistä Jäädaalia-liinaa Chunky Slingsin käsinvärjäämällä vaaleansinipunaisella bambukuteella.

Sukkulassa bambukude

Sidoksena on nelivartinen ja -polkuinen crackle. Kuvio ei oikeastaan erotukaan juuri ollenkaan tuon monivärisen bambukuteen kanssa, mutta yksivärisen selkeästi loimilangoista erivärisen langan kanssa kuvio pääsisi paremmin oikeuksiinsa (mikä näkyy seuraavassa liinaprojektissani, jossa kudelanka on sitruunankeltaista! Siitä lisää myöhemmin).

Tuleva kantoliina monivärisellä bambukuteella

Hauska tarina muuten tuolla sukkulalla, joka näkyy osittain mm. tuossa ylemmässä kuvassa. Se on rakkaan edesmenneen mummuni vanha! Teemu löysi sen syksyllä sattumalta isovanhempieni vanhan kotitalon autotallista ja toi minulle. Sukkulassa on vieläpä mummuni aiemman nimen nimikirjaimet TM eli sukkula on melko vanha, mutta eipä ole Toikan sukkula miksikään vuosien saatossa muuttunut kun noita samanlaisia myydään edelleen. Mummuni kutoi kauan sitten, ennen syntymääni, kangaspuilla mm. mattoja ja ryijyjä, mutta harrastus sitten jossain vaiheessa jäi. On ihanaa kutoa mummun vanhalla sukkulalla ja ajatella, että ehkä mummu siellä jossain tietää minun niin sanotusti jatkavan hänen kutomisperinnettään :)